ETUSIVU - UUTISET - JOUKKUE - OTTELUT - UrPS/2 - JUNIORIT - KALENTERI - FANITUOTTEET - VIERASKIRJA - YHTEYSTIEDOT - FOORUMI

Kausi 2012 - Nousujuhlaa

( 06.07.2021 13:24)

Kesä 2012 saatiin reilu kaksi viikko sitten päätökseen, kun UrPS pelasi piirinmestaruusfinaalissa Sastamalan Woimaa vastaan. Rangaistuspotkuilla kärsitty tappio ei kuitenkaan himmentänyt sitä tosiseikkaa, että UrPS nousi hienon syyskauden saattelemana ensi kesäksi Tampereen piirin Neloseen.

Aktiiviselta harjoituskaudelta hyvä lähtö kauteen

UrPSin harjoituskausi lähti käyntiin samalla kaavalla kuin vuotta aiemmin. Pullerin hallissa joukkue kohtasi Nelosessa pelanneen Parolan Visan, jolle oli vuotta hävinnyt vastaavan ottelun peräti 7-1. Tällä kertaa Palloseura oli paremmin hereillä ja paluun kotiin tehnyt Kasperi Ojala kuritti isäntiä kolmella maalilla. ParVi kuitenkin tuli ottelussa tasoihin, mutta 3-3 lopputulos oli erinomainen tulos, kun kyseessä oli Palloseuran ensimmäinen yhteinen tapahtuma keväällä.

Harjoituskautta jatkettiin edellisvuoden tapaan Saharan tekonurmella Vitosen kakkoslohkon PoNU BK:ta vastaan. Edellisvuoden 0-3 tappio käännettiin 2-2 tasapeliksi Otso Lepomäen maaleilla, kun ensin nokialaiset olivat marssineet 0-2 johtoasemaan.

Harjoituskauden kiireellisin viikko osui huhtikuun puoliväliin, kun viiteen päivään luvassa oli kaksi harjoituspeliä ja Regions Cupin avauskierroksen ottelu. Jags kaatui viikon avausottelussa Parolan pallokentällä 0-1 Arttu Partasen toimiessa maalintekijänä. Perjantaina suunnaksi otettiin Saharan tekonurmi, kun Vitoseen takaisin palannut FC Futarit haastoi UrPSin Regions Cupin merkeissä. Haasto jäi hyvin lyhytaikaiseksi, kun 4-0 taukojohto kasvoi toisella jaksolla vielä 7-0 numeroihin ja Palloseura jatkoi toiselle kierrokselle Hirsilän Pyrkivää vastaan.

Viikon viimeinen peli pelattiin kakkosjoukkueen avulla Sastamalassa FC Vapsia vastaan. Muutamat paikalle saapuneet edustuksen miehet heiluttivatkin tahtipuikkoa Sastamalan sunnuntaissa Kasperi Ojalan viimeistellessä kolme maalia, velipoika Henrin kaksi maalia ja Otto Druden tehdessä yhden maalin. Kakkosjoukkueen apumiehistä Veiko Lipand ja Eemeli Tilli osuivat kerran mieheen ja loppulukemat olivat tylyt 1-8 kotijoukkueen kannalta.

Pre-season päättyi totuttuun tapaan Parolan turnauksessa, jossa tällä kertaa mukana olivat Nelosesta isännän roolissa toiminut Parolan Visa ja Toijalan Pallo-49. Kutosesta mukana oli Norsulauma, joten neljällä joukkueella pelattiin tällä kertaa. UrPS voitti avausottelussa heikommalla pelillä Norsulauman 3-0, mutta pelaaminen parantui vastustajien kovetessa. TP-49 osoittautui kuitenkin tehokkaammaksi joukkueiden kohtaamisessa, mutta 0-1 tappiossa Palloseura oli erinomaisesti pelissä mukana. Päätösottelussa hyvä vire jatkui ja Henri Ojalan maalilla voitto napsahti Urjalaan 1-0 lukemilla, mutta turnauksen voitto meni Toijalaan TP-49:n pelattua turnaus ilman tappioita.

Harjoituskausi sujui toista vuotta putkeen hyvissä merkeissä. Pelintuntumaa kertyi useiden otteluiden muodossa mukavasti ja mukaan tulleet uudet pelaajat pääsivät joukkueeseen sisälle. Tuloksellisesti ainoastaan yksi tappio koko harjoituskauden aikana loi positiivisen fiiliksen kauteen lähdettäessä ja nousu Neloseen ei missään nimessä ollut aivan hullu ajatus.

Kausi käyntiin maalirikkaissa merkeissä

UrPSin kausi lähti käyntiin hyvissä merkeissä Parolan pallokentältä, jossa Kutosesta täksi kaudeksi noussut ParVi Käpy toimi kotijoukkueena. UrPS sai tehdä voiton eteen töitä koko pelin ajan ja nihkeä avausjakson jälkeen koneet lähtivät käyntiin kunnolla ottelun lopussa. Vesa Silvasti sai kunnian viimeistellä Palloseuran kauden avausmaalin ja hänen lisäkseen maalitilin avasivat Juho Tolvanen, Henri Ojala ja kakkosjoukkueesta lainalla ollut Eero Lepistö.

UrPS jatkoi vieraskiertuettaan Valkeakosken Rauhalassa, jossa Nelosesta tippunut ja lohkon yhtenä vahvimmista nousijaehdokkaista pidetty Sopu haki kauden toista voittoaan. Palloseura aloitti kuitenkin ennakkoluulottomasta ja Juho Tolvanen osui kulmasta jo pelin toisella minuutilla. Henri Ojala ja Kasperi Ojala johdattivat UrPSin 3-0 taukojohtoon ja hieman reilun tunnin pelin jälkeen tilanne oli jo 5-0, kun Kasperi osui toistamiseen ja Vesa Silvasti jatkoi maaliputkeaan. Sopu kavensi vielä ottelun loppulukemiksi 1-5, mutta voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä.

UrPSin kauden ensimmäinen kotipeli oli juhlallisesti Kylmäkosken Veikkoja vastaan. Keväällä nousua futsal-liigaan juhlinut KylVe oli aloittanut oman kautensa UrPSin tapaan hyvin ja luvassa oli viihdyttävä kohtaaminen. Kauden avauskotipelissä maaleilla juhlittiin oikein kunnolla. UrPSin 2-0 taukojohto oli vain alustusta toiselle puoliajalle, jossa Palloseura onnistui viidesti ja Veikot kolmesti. Otso Lepomäki teki unohtumattoman kotidebyytin viimeistellen kolme UrPSin maaleista.

Regions Cup hyvä piriste kaudelle

UrPS osallistui ensimmäistä kertaa järjestettyyn Regions Cupiin, joka on tarkoitettu alasarjajoukkueille Kolmosesta lähtien. Avauskierrokselta UrPS jatkoi hienosti voitettuun FC Futarit peräti 7-0. Toisen kierroksen otteluun Hirsilän Pyrkivää vastaan Palloseura lähti ilman useampaa avauskokoonpanon miestä, mutta paikalle matkustanut joukkue taisteli voiton 0-2 lukemilla Juho Kraftin ja Eero Lepistön onnistuessa maalinteossa. Kahden vaihtomiehen voimin taistelleet joukkueet antoivat kaikkensa, mutta UrPS oli kautensa vasta aloittanutta HirPyä hieman edellä.

Kolmannella kierroksella Tampereen piirin joukkueet yhdistyivät Satakunnan kanssa ja tiedossa oli, että vastus saattaa koventua huomattavasti. Näin kävikin, kun arpa heitti UrPSin vierasmatkalle Tampereen ja Satakunnan Kolmosta pelaavan Toejoen Veikkojen kotikentälle. Palloseura matkusti paikalle haastamaan ottelun selkeää ennakkosuosikkia yhdessä faniensa kanssa ja lähes täysi bussilastillinen urjalalaisia aiheuttikin enemmän ja vähemmän pahennusta Porin lauantai-iltapäivässä. TOVE oli lopulta pelissä hieman parempi viimeistelynsä puolesta ja UrPSin cup-taival päättyi ansaitusti 4-1 tappion myötä. Janne Ahtosaarelle merkittiin ottelun viimeinen maali ja tappiosta huolimatta Palloseura pelasi kelpo pelin, eikä hävettävää jäänyt. TOVE voitti sarjassa ainoastaan yhden pelin ja tippui ensi kesäksi Satakunnan Neloseen, joten joukkueet pelaavat ensi kaudella samalla sarjatasolla.

Neljä pistemenetystä

Palloseuran kesään mahtui ainoastaan neljä pistemenetystä. Kolme viimeisintä niistä tuli kauden keskivaiheilla neljän pelin sisällä ja jossain piireissä UrPSin nousu tuomittiin jo ohi menneeksi unelmaksi. Kauden ensimmäinen tappio tuli neljännellä pelikierroksella ja tylyllä tavalla. Peräti 16 maalia ensimmäisessä kolmessa pelissä tehnyt Palloseura jäi Viialan Peli-Veikkojen vieraana nollille, kun kotijoukkue puolusti loistavasti ja iski vastaan huikealla tehokkuudella. UrPS tyytyi iskemään palloa vain maalipuihin ja valmennusjohto oli aiheestakin pettynyt tähän esitykseen.

Kauden heikoin vaihe nähtiin Juhannusta edeltäneen viikon aikana, jolloin UrPS koki neljän päivän aikana kaksi kirvelevää tappiota. Kauden ehdottomasti heikoin esitys nähtiin Pirkkalassa, jossa sarjajumbo PJK 2 kyykytti Palloseuraa 2-0 kotivoitolla. Hyvin niukalla kokoonpanolla Pirkkalaan matkustanut UrPS sai kylmää suihkua ottelun alussa, kun Kasperi Ojalan takareisi ei kestänyt pelaamista. Tomi Koivula joutui Pirkkalassa pelaamaan hyökkääjän tontilla, sillä vaihtomiehiä ei mukana ollut.

Kolmen päivän kuluttua urjalalaisilla oli tiedossa hankala vieraspeli Tampereen Ahvenisjärvellä HST:tä vastaan. Alku näytti vielä hyvältä, kun Vesa Silvasti vei Palloseuran johtoon. HST kuitenkin tuli avausjaksolla rinnalle ja meni rangaistuspilkulta ohi ja kun toisella jaksolla ei maaleilla juhlittu, jäivät pisteet Tampereelle. LeKi kuitenkin samaan menetti pisteitä omissa peleissään ja ero Juhannuksen tienoilla oli kaksi pistettä lempääläläisten hyväksi.

Kauden viimeinen pistemenetys tuli sekin Tampereella, kun kausi kääntyi puoliväliin. FC Polla /2 oli kotijoukkueena Tampereen Ikurissa, kun sarjassa oli viimeinen peli ennen syyskauden alkua. Palloseura jäi toisen kerran alkukauden aikana nollille. Polla pysyi kuitenkin myös nollilla ja näin ollen UrPS sai matkaansa kauden ainoan tasapelipisteen. LeKi karkasi jo neljän pisteen päähän ja lempääläläisten vahvan suoritustason tietäen suoraan nousuun oli aihetta vain aivan täydellisellä loppukaudella. Kukaan ei varmasti heinäkuun alussa oikeasti uskaltanut uskoa siihen.

Vain UrPS oli LeKiä parempi

Kirjaimellisesti. LeKi hävisi kauden aikana ainoastaan kaksi ottelua, jotka molemmat urjalalaisille. Vastapainoksi toki LeKi koki kolme pistemenetystä tasapelien muodossa, mutta pisteen ero syntyi lopulta noiden kahden ottelun paremmuudella. Etenkin myöhempi kamppailu Lempäälässä toimi ratkaisevana lenkkinä. UrPS voitti Hakkarin kentällä 1-2 Janne Ahtosaaren kahdella maalilla ja nousi sarjakärkeen pisteen erolla. LeKi piti koko loppukauden painetta päällä edeten voitosta voittoon. Se ei kuitenkaan riittänyt Palloseuran marssiessa samoja latuja kohti suoraa nousua. Jälkikäteen toki molemmat nousivat, kun LeKi kaatoi sarjakakkosten karsinnassa FC Teivon numeroin 4-1, mutta varmasti kovin monena kautena ei 54 pisteellä jäädä lohkokakkoseksi Vitosessa.

LeKin Urjalan vierailulta muistikuviin jäi vierailijoiden maalivahdin ulosajo tämän otettua pallon käsiin rangaistusalueen ulkopuolella. 2-0 johdossa ollut UrPS ratkaisi tilanteesta syntyneestä vapaapotkusta, jonka Henri Ojala upotti sisään. Vastaava tilanne nähtiin piirinmestaruusfinaalissa, kun Tomi Koivula seikkaili omalta alueelta ulos ja koski palloon käsillä. Kesäkuun alussa Urjalassa pelattu kärkiottelu nosti Palloseuran kärkeen, mutta sitä seuranneet kaksi tappiota muutti tilannetta huomattavasti. Seitsemän ensimmäisen ottelun aikana huomioitavaa oli, että Palloseura oli LeKin tapaan hävinnyt ainoastaan yhden ottelun siinä vaiheessa.

Syyskausi yhtä juhlaa

Kauden toinen puolikas käynnistyi ehkä kauden jännittävimmän kotipelin myötä, kun ParVi Käpy saapui Urjalaan. Palloseura johti ottelua Henri Ojalan maalilla, mutta Käpy tuli tasoihin vielä avausjaksolla. Toisella puoliajalla Käpyltä lensi mies pihalle kahden keltaisen saattelemana ja pelin painopiste oli täysin vierailijoiden päässä. Ilari Ojala päästi kotiyleisön piinasta aivan loppuhetkin maalilla ja kolme tärkeää pistettä jäivät Urjalaan.

Kauden alussa maalirikkaat pelit Sopua ja KylVeä vastaan olivat hyvin samankaltaisia myös syyskaudella. Sopu ei Urjalassa pystynyt tarjoamaan kovempaa vastusta kuin kotonaan, vaan loppulukemat jäivät historiaan UrPSin voittaessa murskalukemin 7-1. Maali-ilottelu jatkui seuraavalla viikolla Kylmäkosken Taipaleella, jossa urjalalaiset takoivat taululle samat lukemat kuin kotipelissä ja KylVe joutui jälleen nöyrtymään 3-7 lukemilla. Tämän kauden maalikuninkaaksi kruunattu Kasperi Ojala iski kummassakin pelissä kolme maalia ja vahvisteli jo kauden puolivälin paikkeilla maalipörssin voittonsa.

Palloseura osoitti venymiskykynsä Viialan Peli-Veikkojen ja tamperelaisen LaPron kanssa. Urjalassa haettiin revanssia 4-0 vierastappiolle Viialasta, mutta avaus ei ollut mainion. ViiPV meni ottelussa nopeasti johtoon Timo Töppärän maalilla. Pentinkulmapäivien kunniaksi loppukaudeksi pelikuntoon toipunut Otto Drude nosti Palloseuran tasoihin ja vei vielä avausjaksolla johtoon, joka riitti ottelun loppuun asti. Kolme päivää myöhemmin UrPS oli lähellä menettää LaProa vastaan mukavantuntuisen 1-4 vierasjohtonsa, mutta tamperelaiset eivät lopulta päässeet kuin maalin päähän.

Huipennus nollaputkessa

Loppukaudesta puolustus tiivistyi uskomattomalla tavalla. Viimeisessä kuudessa ottelussa Palloseura piti viidesti maalin puhtaana ja tuon ajanjakson ainoan maalin LeKille teki topparin tontilla viihtynyt Kasperi Ojala. Puolustuksen tiivistyminen oli uskomaton asia, sillä kauden aiemmissa peleissä UrPSin verkkoon iskettiin 26 maalia. Kasperi Ojala siirrettiin topparin paikalle juuri oikeina hetkinä ja hänen pelinsä toimi niin Jussi-Pekka Penttisen kuin Esa Nikkilän tai Ville Pollarin kanssa.

Nollaputki ei täysin kuvasta kauden viimeistä kuutta peliä, mutta vastustaja ei tehnyt tuona aikana yhtään maalia Palloseuran verkkoon. Ainoa päästetty maali löytyi Lempäälän vierailulta ja silloin pallo löysi tiensä UrPSin verkkoon oman pelaajan pään kautta. Punkalaitumen lahja UrPSin maalille, Tomi Koivula, torjui pilkun sekä Punkalaitumen urheilukentällä pelatussa FC Melody -ottelussa kuin Lempäälässä pelatussa kärkikamppailussa.

Viimeisen neljän pelin saldoksi muodostui saman verran voittoja maalisuhteella 22-0. PJK 2 ja HST:n vieraillessa Urjalassa oli verkkoa pitänyt heiluttaa useamminkin kuin kolme kertaa per peli, mutta saadun maksimipistemäärän kannalta maaleilla ei ollut merkitystä. Kausi huipentui kotiotteluun FC Polla/2 vastaan, jonka kanssa Palloseura pelasi avauskierroksella maalittoman tasapelin. Maalittomasta tasapelistä ei ollut Urjalassa tietoakaan, kun UrPS takoi yhden kaikkien aikojen voitoistaan kukistamalla Janne Ahtosaaren ja Otto Druden hattutemppujen johdattamana Pollan peräti 12-0.

Joukkueeksi kasvettiin

UrPS on tehnyt jo useamman vuoden hyvää työtä kasvaessaan nousijaehdokkaiden joukkoon. Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun UrPS oli päätöskierroksen tappion myötä lähellä pudota Kutoseen. Kesästä 2010 alkanut nousu huipentui tähän kauteen. 2010 UrPS oli vahvasti keskikastissa. Kesällä 2011 nousu kuihtui viimeisten kierrosten aikana, mutta tällä kaudella tahti vaan kiristyi loppua kohden. Palloseuran puheenjohtaja Aaro Rytky aavisteli jo kauden alkaessa, että todelliset ratkaisut tehdään niiden kesken, jotka ovat syyskaudella parhaassa kunnossa. Voi kuinka oikeassa Rytky olikaan.

2010 vuoden joukkueesta on edelleen runko jäljellä, mutta hyvin hoidettu organisaatio on saanut vahvistuksia muualta. Taustat ovat aina olleet kunnossa. Kesäksi 2011 vahvistamaan saapuivat Henri Ojala, Juho Tolvanen ja Arttu Partanen. Tuohon lisätään täksi kaudeksi mukaan tulleet Mikko Nieminen, Markus Rautio, Otso Lepomäki ja Kasperi Ojala, niin joukkueen materiaali saatiin tarpeeksi laajaksi kestämään kauden kuormitus. Jokainen uusi pelaaja on tuonut joukkueeseen oman tarvittavan lisänsä ja näin helpottanut valmennusjohtoa peleihin valmistautumisessa.

Parempien yksilöiden kautta joukkuekin sai enemmän irti. UrPS ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut yksilöidensä summa vaan pelasi aina tiiviisti yhteisen hyvän puolesta. Maalintekijöillä ei ollut merkitystä, mutta hyvässä joukkueessa 14 eri pelimiestä pääsi heiluttamaan verkkoja. Vähintään viiden maalin miehiä löytyi kuusi, kun vuotta aikaisemmin niitä oli vain neljä. Vähintään neljän maalin miehiä taas oli kahdeksan, kun kesän 2011 aikana niitä oli kuusi. Enemmän pelaajia astui siis esiin tärkeissä paikoissa kuin vuotta aikaisemmin.

Palloseura pelasi muutenkin parhaat pelinsä kesän aikana ennakkoon vahvempia joukkueita vastaan. Tiivis puolustaminen ja nopeat vastaiskut ovat muutaman vuoden aikana toimineet ennakkosuosikkeja vastaan, joten urjalalaisilla on varmasti omat yllätysmahdollisuutensa Nelosessa ensi kesänä. Voi jopa sanoa, että pelien täydellinen hallitseminen ja kun ratkaisupaikoissa oli rutkasti aikaa, ei sopinut täysin UrPSille.

Fakta on se, että ihan tällä miehistöllä ei vielä lähdetä Nelosta valtaamaan, mutta joukkueen pohja on kunnossa. Pahempia menetyksiä ei arviolta ole luvassa ja uudet hankinnat tehdään varmasti joukkueen etua ajatellen. Uudet pelaajat vaativat oman aikansa päästäkseen sisään joukkueeseen, mutta jokaisen kohdalla tulosta on enemmin tai myöhemmin tullut.

Yksi ylitse muiden – vai oliko sittenkään?

Kauden tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia huomioidessa katseet kiinnittyvät varmasti monessa tapauksessa Kasperi Ojalaan. Kasperi teki kauden aikana 18 maalia, joista neljä oli ottelun voittomaaleja. Kasperi pelasi kauden jälkimmäisellä puolikkaalla monesti myös topparin roolissa, kun alakertaan tarvittiin pääpelivoimaa ja juoksunopeutta. Valmentaja Esko Ojalan papereissa Kasperi oli varmasti tärkeä palanen, jota pystyi tarpeen vaatiessa liikuttamaan muuallekin, mutta kausi ei missään nimessä ollut pelkkää Kasperia.

Kauden päättyessä joukkueelta kysyttiin ketkä kolme pelaajaa olivat esiintyneet parhaimmin menneen kesän aikana ja vastaukset hajautuivat yllättävän paljon. Kasperi Ojalan lisäksi listoille ylsivät mm. Henri Ojala, Lauri Helenius, Tomi Koivula, Janne Ahtosaari, Juho Tolvanen. Vesa Silvasti, Jussi-Pekka Penttinen, Esa Nikkilä, Harri Helenius, Markus Rautio, Otto Drude, Arttu Partanen ja Ilari Ojala olisivat kaikki olleet varmasti jonkun listalla. On selvää, että jokainen näkee pelin eri tavalla ja tästä syystä listoissa tulee hieman vaihtelua. Se, että listoilla on noin monta eri nimeä, kertoo materiaalin laajuudesta.

On kuitenkin syytä nostaa muutama pelimies muiden yläpuolelle. Maalilla ykkös- ja kakkosjoukkueessa toiminut Tomi Koivula pelasi huikean kauden. Yli 30 peliä kesän aikana torjunut Koivula nosti hyvillä otteilla itsensä edustusjoukkueen ykkösvahdiksi ohi Mikko Niemisen, mutta myös Niemisen avulla. Nieminen oli kesällä tärkeässä roolissa nostamassa Koivulan pelaamista aivan uudelle tasolle. Koivula torjui kauden aikana kolme rangaistuspotkua ja rikkoi nollapeliennätyksensä etenkin hienon loppukauden ansiosta.

Kauden tärkeimmillä hetkillä eräs paljon loukkaantumisista kärsinyt keskikentän taikuri osoitti huikean tasonsa jälleen kerran kotiyleisölle. Janne Ahtosaari sai pitkästä aikaa pelata suhteellisen ehjän kauden ja se näkyi myös tehotilastossa. Yhdeksän maalia koko kauden aikana ja näistä kahdeksan syntyi viimeisen viiden pelin aikana. Ahtosaaren vahva paluu huipulle mahdollisti keskikentän peluuttamisen erilaisissa muodoissa ja avasi paikkoja myös muille.

Viime kaudella jo hehkutettu keskikenttäkolmikko Lauri Helenius-Juho Tolvanen-Henri Ojala oli rautaa tälläkin kaudella. Helenius tekee veljensä Harrin tapaan töitä uskomattomalla asenteella. Lauri tuurasi muutaman pelin topparin tontillakin, mutta hänen parhaat apunsa tulevat esille keskikentän pohjalla pelatessa. Tolvanen pääsi kaudella pelaamaan vaihtelevasti, mutta suoritustaso oli aina korkealla. Viisi maalia oli selvää eteenpäin menoa edelliskauden yhdestä täysosumasta ja Tolvanen kävikin upottamassa kaksi rangaistuspotkua sisään, kun muilla ei niin kulkenut. Kapteeni Ojalan panosta ei myöskään sovi väheksyä, vaikka 23 maalia muuttuikin 15 maaliin. Saldo on silti keskikenttämiehelle loistava ja syöttöjä maaleihin löytyisi varmasti aikamoinen määrä, jos tilastot niistä löytyisi. Henri johti joukkuetta varmalla otteella ja oli varmasti mielissään, että kesään 2011 tuli parannusta ratkaisurintamalla. Nousut keskikentältä linjan taakse olivat edelleen hankalia puolustaa vastustajille.

Jokaisen pelaajan kohdalla löytyisi ne omat vahvuudet, joiden takia he olivat kokoonpanossa pelistä toiseen. Kenenkään panosta ei voida missään nimessä väheksyä. Joukkueurheilussa on luonnollista, että toisten rooli on toisia näkyvämpi, mutta tämän kauden UrPS oli ennen kaikkea vahva kokonaisuus.

Kakkosjoukkue toi leveyttä

Kesän 2011 B-juniorit eivät saaneet sarjaa seuraavaksi kesäksi A-nuoriin. Joukkueen innokkaat pelimiehet kuitenkin valjastettiin käyttöön Tampereen Kutoseen, johon nuori joukkue sai muutamia kokeneempia vahvistuksia tuomaan leveyttä rinkiin. Edustusjoukkue ja kakkosjoukkue harjoittelivat kesän yhdessä ja kummankin joukkueen puolelta ratkaisu oli hyödyllinen, kun pelaajia pystyttiin hieman kierrättämään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Kahden harjoituspelin jälkeen kohtasi Kutosen karu arki. Oppi-rahoja maksettiin avauskierroksilla, kun hölmöjen omien virheiden takia vastustajat pääsivät monesti karkuun turhan helposti. Kolmen ensimmäisen ottelun jälkeen pistesaldo näyttikin nollaa maalisuhteen ollessa 11 pakkasella. Jälkeenpäin voi kyllä todeta, että kausi ei alkanut mitenkään helpoilla vastustajilla, sillä kaikki kolme avausvastustajaa löytyivät lopputaulukosta UrPSin edeltä.

Kakkosjoukkueen kauden selkeä käännekohta tapahtui Harvialan kentällä kesäkuun alussa, kun ilman vaihtomiehiä matkustanut Palloseura nappasi 2-3 vierasvoiton. Urjalalaiset eivät häkeltyneet kotijoukkueen rangaistuspilkulta syntyneestä 2-2 tasoitusmaalista, vaan Otso Uotila johdatti Palloseuran voittoon. Tämän jälkeen UrPS/2 voitti kotikentällään Lammin kakkosjoukkueen näytöstyyliin 6-0. Lopelta ei pisteitä herunut 4-1 vierastappion myötä, mutta kotikentällä kulki, kun Forssan kakkosjoukkue joutui poistumaan heinäkuun tauolle 6-1 tappio niskassaan.

Sarjan toisella puolikkaalla kakkosjoukkue kasvoi vielä huikealla tavalla. Kotivoitot niin TNS TFT:stä kuin Vitoseen nousseesta JanPasta lämmittivät jokaisen seuraajan mieltä. JanPa ei hävinnyt kauden aikana kuin kahdesti ja toisen kerran siis Punkalaitumella, jossa Palloseura pelasi edustusjoukkueen tapaan yhden kotipelinsä. Syyskauden ainoat tappiot tulivat Parolasta ja Forssasta, jossa 6-1 tappiosta suivaantuneet forssalaiset olivat hankkineet ykkösjoukkueesta juuri 3-2 voittoon sopivasti apuvoimia.

Kakkosjoukkueen kausi päättyi hienosti kolmeen voittoon, joista jokainen tuli neljän maalin erolla. Näin Palloseura sai hinattua maalisuhteensakin lopulta plussan puolelle. Joukkueen ykköstykiksi nousi loppukaudesta verkkoja enemmänkin heilutellut Eero Lepistö, joka pelasi alkukaudesta myös jonkin verran edustusjoukkueen mukana. Lepistön huippuhetki osui kauden viimeiseen peliin, jossa hän muljutti FC Loppia peräti neljällä maalilla. Yhteensä yhdeksän maalia tehnyt Lepistö jätti taakseen Riku Tourun (7 maalia), Pekka Porttikiven (6), Veiko Lipandin (5) ja Taneli Pirhosen (4), jotka olivat hänen pahimmat uhkaajansa. Kakkosjoukkueen kirjoilla 13 pelimiestä pääsi maalin makuun.

Joukkueiden yhteistyön tuloksena muutama kakkosjoukkueen pelaaja pääsikin edustusjoukkueen mukaan. Tomi Koivula pelasi tietenkin kummassakin joukkueessa, mutta Eero Lepistö, Pekka Porttikivi, Markus Suominen, Eemeli Tilli, Jussi Valtanen ja Ari Helenius pukivat edustusjoukkueen paidan päälleen tämän kauden aikana. Kakkosjoukkue sai myös apuja edustukselta, sillä Ilari Ojala osallistui useampaan kakkosjoukkueen peliin tuoden paljon kaivattua rauhallisuutta joukkueen pelinrakenteluun. Juho Kraft, Janne Ahtosaari, Juuso Jaakkola, Turo Rytky ja Arttu Reunanen kävivät myös kakkosjoukkueen mukana hakemassa pelituntumaa omiin edustuksen peleihin, joten homma toimi kumpaankin suuntaan.

Kakkosjoukkue kasvoi hienosti kesän aikana ja ensi kesälle tavoitteet nousevat varmasti. Ensi kesäksi luvassa on jälleen hienoja kohtaamisia, eikä vähiten sen takia, että Kylmäkosken Veikot putosi kauden päätteeksi Kutoseen. Nyt joukkueen oppirahat miesten peleistä on maksettu ja on aika varmasti katsoa mihin rahkeet todellisuudessa riittävät.

Nelonen kesällä 2013

Kaiken muistelun keskellä on hyvä kurkistaa myös hieman tulevaan. Ensi kesän Nelonen näyttää todella mielenkiintoiselta ja luvassa on mukavia matkustuskohteita Tampereen lisäksi. Sastamala, Tervakoski, Ylöjärvi, Kangasala, Valkeakoski ja Hämeenlinna ovat vain pientä mukavaa Toijalan ja Forssan ohelle. UrPSin viime vierailun Nelosessa jälkeen sarjan taso on noussut huomattavasti. Joukkueen valmentaja Esko Ojala piti nykyistä Vitosta samantasoisena kuin sen ajan Nelonen oli. Nyt siis luvassa on kaikkien aikojen haaste. Viime kaudeksi UrPSin lohkosta nousseet VaKP ja Jags onnistuivat säilyttämään paikkansa Nelosessa, joten säilymisen tulee olla kauden vähimmäistavoite.

Nousu on nyt kuitenkin faktaa. Se tuli hienolla pelaamisella. 22 ottelusta 18 voittoa ja 55 pistettä. 86 tehtyä maalia oli 20 enemmän kuin toiseksi eniten tehneellä LeKillä. Voitto kaikista 11 kotipelistä maalisuhteella 57-10. Historiallinen 12-0 kotivoitto päätöskierroksella FC Polla/2:n kustannuksella. Lähes neljä tehtyä maalia ottelua kohti ja vain hieman reilu yksi päästetty maali per peli. Tilastot ovat fantastista luettavaa. Pyöritellään kautta ihan miten päin tahansa oli se erittäin onnistunut.

Luvassa on vielä päätösristeily ja palkitsemisjuhla. Palkitut tullaan julkaisemaan kotisivuilla tapahtuman jälkeen. Nyt on aika vetää talvi henkeä ja keväällä alkaa tiukkaakin tiukempi valmistautuminen Tampereen Neloseen. Luvassa on hienoa jalkapalloviihdettä vastusten kovetessa. Tällä erää on hyvä kiittää kaikkia, jotka olivat mukana omalla panoksellaan kesän jalkapalloiluissa. UrPS voi hyvin ja pidetään asia niin jokainen oman panoksensa mukaan.

-Jussi Valtanen